Hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta omien sairasteluiden takia.

D kävi viimeisessä vehnäaltistuksessa jokin aika sitten. Koodi avattiin ja edelleen todettiin pojan olevan allerginen vehnälle ja kotimaisille viljoille. Sama meno jatkuu siis ruokien suhteen eli elämä ei muutu mitenkään.

Täällä oli täiongelma melkein heti syysloman jälkeen. Toivottavasti niitä vihulaisia pirulaisia ei enää näy pitkään aikaan!

Jouduin vastikään kuulemaan todella pahan uutisen, jonka johdosta minä sekä moni muu katkaisi välinsä veljeeni. Hän eroaa vaimostaan, jota on pettänyt. Nyt sitten facebookissa on jo kuvia hänestä ja tästä uudesta! Olen järkyttynyt.. Olkoot veljeni vaikka kuinka aikuinen, niin tuollainen on todella mautonta ja ilkeää vaimoa kohtaan!

Pahinta on se, ettei veljeni puhunut mitään vaimolleen mistään ongelmista (ei voinut, kun vaimo oli iloisena aina vastassa, kun mies tuli toisesta kaupungista viimein kotiin viikonlopuksi). Helpompaa on ottaa ero ja toinen nainen, vaikka on olevinaan niin hurskasta kristittyä että! Miten puhuminen voikaan olla NIIN vaikeaa?

Veljeni vaimo kärsii ja on surun murtama. Me olemme suvun kanssa tehneet hänelle selväksi, että häntä ei hylätä ja hänestä pidetään huolta aina. Veljeni taasen saa painua sinne missä helvetti jäätyy.

Eniten mua ärsyttää veljessäni se "selittely" ja valheet, joita hän on suoltanut vaimolleen, suvulleen ja ystävilleen, jotta ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä!

Tein veljelleni selväksi jo, ettei hänellä ole enää asiaa tänne ja vielä vähemmän hänen uudella naisellaan, jota en arvosta lainkaan. Nainen tiesi, että veljeni oli naimisissa ja silti sekaantui varattuun, naimisissaolevaan mieheen.

Jossain vaiheessa se alkaa harmittaa, kun omien virheiden takia suku ja ystävät hylkäävät, mutta silloin kannattaa mennä itseensä ja tajuta se, että itse aiheutti kaiken. Koska veljeni vaimo on joutunut kärsimään turhaan, joutuu tuo uusi nainen hyväksymään sen, ettei hän ole tervetullut. Ainoastaan vanha miniä kelpaa.

Mikähän siinä on, että toista pitää pettää! Miksei voi katkaista suhdetta reilusti? Mielestäni pettäminen on itsekästä, lapsellista, halveksuttavaa toimintaa, jolla voi pahimmillaan tuhota petetyn luottamuksen toisiin ihmisiin loppuiäksi.

Pettäjien pahin puoli on se, että jossain vaiheessa he tulevat anelemaan anteeksiantoa, mutta tosiasia on se, ettei menetettyä luottamusta saa takaisin. Inho pysyy ja halveksunta ja se on sallittua juuri niin kauan kuin siltä tuntuu. Kysymys ei ole katkeruudesta, vaan ainoastaan siitä, että pettäjä on yhtä oksettava kuin limainen sieni. Sellaiseen ei halua koskea eikä sellaista halua lähelleen. Limainen sieni nousee vuosi vuodelta maasta yhtä limaisena.

Toivon, että veljeni vaimo selviää tästä suoraan puun takaa tulleesta asiasta. Hän on onneksi käynyt jo lääkärillä ja saanut ahdistukseen lääkkeet. Hänelle toivon onnea, iloa ja rakkautta elämään ja sen hän myös saa, koska hän käsittelee eroa mielessään ja osaa puhua tunteistaan. Veljeni uusi onni on tuhoon tuomittu, koska sen pohja on hatara. Mennyttä suhdetta ei ole käyty läpi mitenkään vaan on suoraan hypätty uuteen suhteeseen. Puhdas pöytä on hyvän suhteen edellytys.