Harmeja riittää joskus liiaksikin. :(

12.-13.7 yöllä oli ilmeisesti lapsipuolista toinen jättänyt jääkaapin oven yöksi auki ja heräsin lauantai-aamuna siihen, että mies huusi että jääkaappi on hajonnut. Suututti toden teolla. Ruokaa oli mennyt piloille ja sitten alkoi kyttääminen lähtisikiö jääkaappi viilenemään vai tulisiko reissu kodinelektroniikka liikkeeseen. Meni puoli päivää enenkuin pystyi huokaamaan helpotuksesta. Sen tuo aiheutti että sain hitonmoisen migreenin.

Viime viikon tiistaina kiva meno jatkui. Naapurin aikuinen poika tuli ilmoittamaan poliisiauton käynnin jälkeen, että taloon oli murtauduttu yöllä ja kaikki oli mullin mallin ja verhotkin oli vedetty alas! Itse talon omistaja oli ollut reissussa. Kukaan naapurustosta ei ollut kuullut mitään. Ei mekään, vaikka nukumme tuuletusikkunat auki. Sitten tuli poliisin tutkintaryhmä ja teki työnsä ja lähti. Illalla kävin naapurissa, kun naapuri kutsui kylään. Näky oli lohduton. Papereita, vaatteita ja tavaroita oli sikinsokin joka paikassa. Rouvan kuolleen miehen lompakosta oli viety kymppi. Suututti ja raivostutti. Murto on vähän niinkuin raiskaus tietyllä tapaa. Siinä mennään ihmisen henkilökohtaisen rajan yli. Kosketaan siihen mikä ihmiselle on pyhää.

Tänne tulee nyt sitten turvakamerat ja hälyttimet. Niin on yksinkertaisesti parasta. Viime syksynä toinen naapurimme juoksi yöllä nuorisopoikalauman perässä yöllä, mutta he ehtivät autolla karkuun ja naapuri ei ehtinyt saada rekisterinumeroa. Kerran täällä tapahtuu tällaista säännöllisen epäsäännöllisesti, on kunnon turvalaitteet paikallaan.

Viime tiistaina ostin meidän jättikisulle Peten koiratarvikkeesta kattoon asti olevan kiipeilypuun samalla kun ostin märkäruokalaatikon ja kuivamuonaa. Kisu on seitsemännessä taivaassa, koska rakastaa kiipeillä korkeuksissa. Lisäksi kissa vahtii omaa "puutaan" lattialta, ettei vaan kukaan mene koskemaan sen ikiomaan leikkipaikkaan. Tuo oli kyllä paras ostos kissalle ja mietimmekin miehen kanssa, jos ostaisimme toisenkin korkean kiipeilypuun arvon kissaherralle toiseen huoneeseen, jotta kissa voisi sitten omien tunnetilojensa mukaan vaihtaa kiipeilypuuta, kun haluaa.

Viime keskiviikkona kävi D kummi ja minun ystäväni vierailulla tyttönsä ja pienen vaava-poikansa kera, joka oli niin suloinen että! Annoin vähän vauvanvaatteita mukaan, koska täällä kaapit vaan pursuavat niistä. Pojista oli kivaa leikkiä ystäväni tytön kanssa ja kotiinlähtö tulikin aivan liian pian. Onneksi pian näemme ystäväni tytön synttäreillä, jossa leikit saavat taas jatkua. :)

Viikolla olen ollut helisemässä mukuloiden kanssa. Miehen kanssa on keskusteltu lasten kurista ja tietokoneen ja elokuvien katselusta, jonka piti olla lapsilla sen 1 h/pvä yhteisen sopimuksen mukaisesti. Nyt on tilanne se, että kun lapsipuolet tulevat, he viettävät 95 %:sti aikaa omassa huoneessaan niin, että toinen pelaa ja toinen katsoo leffoja ja kotitöitä ei tehdä, pyysi hyvällä tai pahalla. Syödään, nukutaan ja joko pelataan tai katsotaan leffoja. Pienet pojat taas joutuvat tekemään kotitöitä ja he katkeroituvat ja huutavat siitä, että he joutuvat tekemään kotitöitä eivätkä pääse pelaamaan. Viikko oli täynnä jupinaa, huutoa ja suuttumista pääosin. Ei kiva. Jos lapsilta ei vaadita, tehdään karhunpalvelus lapsille. Kotitöillä osoitetaan, että paikka ei ole hotelli vaan kaikkien yhteinen koti. Eronneiden vanhempien tulisikin tajuta se, että huono omatunto ei auta lasta eikä myöskään lahjominen eikä kilpailu. Minäkin äitipuolena olen saanut toimia likaämpärinä ihmisten selvittämättömille tunteille ja alkaa olla mittari täynnä sitä, että raha ja apu kelpaa erilaisissa muodoissaan koko poppoolle, mutta mitä saan siitä itse? Nyt on miehen korkea aika pistää kuri ja järjestys sekä katsoa että lasten epätasa-arvoinen kohtelu loppuu. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki eronneet (jos on lapsia) pitäisi laittaa lapsineen perhepsykologille kahdeksi vuodeksi niin, että joka viikko olisi tapaaminen. Silloin kaikki erossa mukana olleet osapuolet saisivat kertoa patoutumiaan ammattilaiselle ilman, että negatiiviset tunnetilat siirtyisivät osapuoliin, joilla ei ole mitään tekemistä koko eron kanssa.

Olen itsekin ollut lapsipuoli pari vuotta isäni kuoleman jälkeen eikä kyllä ollut meidän perhe-elämämme sellaista, että sen puolikkaan olisi ikinä tarvinnut kuin pyytää kerran, jos silloinkaan. Yleensä kun hän tuli kotiin käymään, oli kaikki jo tehty. Siivoukset, pyykinpesut ja ruuat yms. Se johtui siitä, että minä hyväksyin äitini kumppanin, koska halusin äitini olevan onnellinen. Äitini puhutteli minua kyllä suhteensa alussa ja toivoi että tottelen hänen uutta kumppaniaan toisena aikuisena. Niin teinkin. Lisäksi muistin äitini kumppanin syntymäpäivät, muistin häntä jouluna ja iloitsin kiitollisuudella, jos hän hankki minulle jotain ja ihan ilman muistutusta. Avainsana onkin kasvatus. Itse voin sanoa, että rakastin äitini kumppania ja me osasimme olla perhe.

Eilen kävimme vaateostoksilla Jumbossa ja siellä suunnalla oli hirvittävä ukonilma. Pienille pojille piti ostella tarhaan ja eskariin uusia vaatteita ja D sai Angry birds pitkähihaisen paidan, Avengers T-paidan ja uudet mustat verkkarit ja W sai Batman pitkähihaisen paidan, Spiderman T-paidan ja mustat uudet verkkarit. Samalla ostimme D kummin tytölle vaatelahjan. Minä ja mies ostimme alusvaatteita ja lopulta menimme Prismasta ostamaan evästä lentokoneiden bongauspaikalle. Samalla mukaan tarttui maxikokoinen muffinssivuoka, jossa on paikat kuudelle muffinssille. Tuo vuoka oli juuri sellainen, jota olen kaivannutkin ja otin sen käyttöön samana iltana tekemällä suolaisia muffinsseja, nam!

Tänään aamu alkoi ikävästi (taas). Silläaikaa, kun minä olin suihkussa, oli pikku W löytänyt jostain kuulakärkikynän, jonka oli repinyt pöydälle auki. Kynän musteet vuotivat.. Tuloksena smurffilta näyttävä poika, laminaatti musteessa, olkkarin pöytä musteessa, wc:n ovi musteessa, valokatkaisija musteessa ja pojan merihenkiset lelut musteessa.. JA hiuslakka finaalissa jolla sen musteen saa irti. Tottakai! Kynsilakan poistoainekin oli käytetty. Arghhhhhhh! Mies kävi töiden lomassa kaupassa ja toi pari pulloa kynsilakan poistoainetta ja sillä hankasin smurffipoikaa ennen pojan suihkua. Pinnoilta yritin poistaa mustetta aluksi laimennetulla tärpätillä (ilman tulosta). Taikasienellä lähti (onneksi) olkkarin pöydän ja laminaatin musteet lopulta. Edelleen on silti mustetta joka ei irtoa.. :-( Tänään sitten kauppaan hiuslakkaostoksille. Poika on nyt puolikas smurffi ja oppi kyllä (toivottavasti) kerrasta että tuollainen sörssääminen loppuu.

Päätin, että huono-onnisuus saa luvan nyt riittää ja tänään olisi tarkoitus valmistaa maailman paras makea piiras eli key lime pie. Teen sen paksulla marenkikuorrutuksella, koska se on mielestäni se ainut ja oikea. Pistän kuvia piiraasta ja reseptin tulemaan tällä viikolla kun ehdin. :)