Viikko vierähtänyt taas nopeasti. Sain neulottua W:n kaulaliinan viimein valmiiksi ja sen kruunasi käärmeen kieli ja silmät. W:lle ovat eläimet lähellä sydäntä ja nyt liina toimii sekä kaulaliinana että kivana leluna. :) Pienet ukot leipoivat myös erilaisia joulupipareita, jotka myös jakoivat keskenään. Ehdoton suosikkimalli piparimuoteissa on nyt enkeli ja seuraavaksi haluavat leipoa vaan enkelin mallisia pipareita.

Eilen kävimme D kanssa taas Helsingissä tutkimuksissa ja tällä kertaa D kurkkua tutkittiin. Poikaa pelotti ihan hirveästi. Tutkimus oli haastava, mutta siitä selvittiin, vaikka aikaa ja jämäkkyyttä se vaati sekä paljon lapsen itkua. Vaikeinta pojalle oli hengittäminen, kun pikkupeili työnnettiin kurkkuun. Hän lopetti hengittämisen ja silloin tuli voimakas oksennusrefleksi. Lopulta hengitin pojan kanssa ääneen, jotta hengittäminen ei unohdu ja huone muistutti synnytyssalia.. :D Tutkimukset vaan pitää tehdä ja lapsi pitää opettaa siihen. Pitää kestää, vaikka se olisi hetken ihan hirveän raskasta. On se vanhemmallekin raskasta, mutta lasten tutkimuksissa omat tunteet pitää pistää sivuun.

Pojalle oli upeinta saada Batmantarrat hoitajalta sekä nähdä Medi-Heli ihan läheltä pörräämässä suoraan meidän yläpuolella. Kovasti halasimme D kanssa tutkimuksen jälkeen ja silloin pieni reipas ja rohkea kultani sai itkeä niin kauan kun halusi. Sitten taas jaksoi hymyillä. :)

Illalla vietettiin Kiitospäivää (Thanksgiving) ja söimme ihanaa savustettua kalkkunaa ja perunoita lausuttujen kiitosten jälkeen. Jälkiruoaksi oli joulutorttuja kurpitsapiirakan sijaan ja lapset söivät karkkeja. Tuli taas syötyä vähän liikaa. :)

Koko tuleva viikonloppu on juhlava ruokailuineen ja lauantaina pääsemme miehen kanssa ihan kahdestaan viettämään aikaa, kun lapset menevät hoitoon. Vielä emme ole päättäneet mitä teemme tai mihin menemme, mutta eiköhän suunnitelmat lyödä lukkoon jo illalla noiden suhteen.

Happy Thanksgiving weekend, xoxo!