Eilen ilmoittelin tarhaan, että D ja W saisivat olla tänään kotona, kunnes muistin, että D:llä voi olla perjantaina(kin) puheterapia ja näin olikin varmistettuani asian puheterapeutilta. Päätin että D menee tarhaan ja W saa jäädä kotiin. Pikku W alkoi heti suunnittelemaan kuinka aikoo lomapäivänä nukkua pitkään ja nukkua myöhemmin päiväunensa D sängyssä..

Illalla kävi viittomaopettaja ja pelailimme bingoa, opettelimme koulumaailmaan liittyviä viittomia, vastakohtia ja opettaja mm. viittoi ihanan sadun. Tunti meni kivasti ja taas niin nopeasti.

Viime yönä D alkoi oksentaa ja sama jatkui aamulla. Kello 7 jälkeen soitin tarhaan ja puheterapeutille, että D on kipeä eikä tulekaan tarhaan. Aamuni alkoi kivasti oksennusten moppaamisella koko käytävän mitalta, koska D ei ehtinyt juosta vessaan asti oksentamaan. Juuri vaihdetut vaatteet menivät vaihtoon ja uudet päälle. Pesukone rullaamaan.

Oksentelu ja (ripulointi) jatkuu edelleen. Poika oksentaa jo paniikissa itkien ja huutaa kuinka mahaan sattuu. Minä rauhoitan kertomalla ettei ole hätää ja kerron kuinka paljon poikaa rakastankaan. Ilmoitan pojalle mistä se kipu johtuu vatsassa ja on hyvä että "pöpöt" tulevat ulos. Se rauhoittaa. Siivoan jäljet, kun koko vessanpöntönkin ympäristö lilluu oksennuksessa. Silitän, juotan, lohdutan, halaan ja talutan sänkyyn. Hetken päästä sama rumba uudestaan. Käsidesiä kuluu, klooria kuluu. Haistan, että Noroahan tämä. Toivottavasti kaadumme yksi kerrallaan (yleensä on juuri päinvastoin). 

Isukki toi (onneksi) kesken työpäivän Vichyä, Gefilus-juomaa ja maitoa. Seuraavaksi kokeillaan Vichy, joka on ehdottomasti tärkein. Näillä mennään päivä ja illalla apteekkiin.