Kävipä tässä niin, että sunnuntaina alkuillasta katselin netistä työvaatteita firmaan hyvillä mielin, kun yhtäkkiä alkoi jumalaton rintakipu. Hiippailin hitaasti keittiöön ja pureskelin äkkiä 100 mg asetyylisalisyylihappoa. Eipä lääke auttanut ja mies veikin minut päivystykseen. Siellä vietin aikaa seuraavaan aamuun asti ja minulta oli otettu verikokeita ja sydänkäyriä vaikka kuinka monta kertaa sinä aikana. Koko yön valvoin kuunnellen, kun humalaiset öykkäröivät ja huutelivat ja aamulla melkein rukoilin lääkäriä kotiuttamaan minut ja lopulta hän suostui ehdolla, että tulen heti takaisin, jos kipu jatkuu ja en rasita itseäni nyt urheilulla tai muullakaan.

Kotona ei uni tullut, vaikka väsymys oli aivan tajutonta. Tein hitaasti kotitöitä ja hain lapset tarhasta etanavauhdilla. Illalla menin nukkumaan vasta puoli yksitoista, mutta uni tuli niin nopeasti, että sain varmasti vain pään tyynyyn ja sen jälkeen lamppu sammui täysin. En nähnyt yöllä edes unia, joka on epänormaalia minulle.

Tiistai-aamuna väsymys oli aivan tajutonta, mutta oli pakko nousta ylös ja viedä lapset tarhaan miehen kanssa. Sen jälkeen huristelemaan pyörällä ja hoitamaan asioita. Rintakipu kävi ajoittain ja jälleen piti hidastaa tahtia. Päivä meni taas aivan liian nopeasti.  Olisi kivaa jos vuorokaudessa olisi 30 tuntia, niin ehtisi tekemään kaikki mitä pitikin.

Keskiviikkona olin ehtinyt siivota koko talon jo yhdeksään mennessä ja ennen klo kymmentä saapui ystäväni kylään tyttärensä kanssa. Oli taas ihanaa jutella ja ihastella kuinka ystäväni tytär kasvaa kuin rikkaruoho sateessa! Aivan ihana kullanmuru!

Oli jälleen pakko katsoa tulevia hankintoja ja laskeskella sekä soitella ja viestittää eri paikkoihin. Siihen kului yllättävän paljon aikaa ja minulle tuli kiire hakea pienet miehet tarhasta. Siellä Daniel juoksi ulkona suoraan kaulaani ja alkoi pusuttaa ja Wilbert teki saman sisällä ja halasi niin tiukasti, että meinasi happi loppua. Tuo on just äitiyden parhaita hetkiä, kun lapsi rakastaa ihan täysillä!

Kotona oli sitten vuorossa ruuanlaittoa, tarhapapereiden täyttöä ja pienten tarhakuvien valitsemista miehen kanssa. Valitsimme aivan supersöpöt kuvat!

Tänään torstaina aloin siivoamaan heti aamusta ja odotin ikkuna-ovimyyjää paikalle. Hän saapui hiukan myöhässä ja sitten alkoi mittojen heilutus ja ovien ja ikkunoiden valitseminen. Ensi keskiviikkona myyjä saapuu uudelleen ja silloin pitäisi olla kaikki laskelmat valmiina! Aivan ihania malleja ja värejä olisi nykyään olemassa ja mietin niin radikaalia ratkaisua kuin punainen ulko-ovi punavalkoiseen taloon. Kerroin myyjälle, että haluan yhtenäisen ja selkeän linjan sekä paljon tuuletusikkunoita ja erittäin kestävät materiaalit. Myyjä sanoi, että kaikki mitä haluan onnistuu. Olipa kelpo myyjä!

Äitini soitti minulle tänään myös. Oli ostanut heinäkuussa upouuden polkupyörän, joka oli ollut lukittuna kerrostalon lukitussa pyörävarastossa ja nyt se oli varastettu! Kehotin äkkiä ottamaan pyörän sarjanumeron papereista ylös ja marssimaan poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta ja niin äitini tekikin. On päivänselvää, että joku kerrostalon asukas on tämän varkauden takana, koska vain asukkailla on avain pyöräkellariin. Nykyään ei mikään saa olla rauhassa! Toivon, että pyörä löytyisi, mutta äitini epäilee ettei sitä enää ikinä löydetä.

Nyt hakemaan pienet tarhasta (etanavauhdilla) ja illalla on miehen mukaan pizzailta! Tänään on muutenkin rentoutumisilta ja aikomuksena on käpertyä miehen kainaloon illaksi viltin sisään ja olla vaan.