Vanhempi poikani (3 vuotta) sai diagnoosin 19.8.2011 vietettyään ensin kaksi viikkoa audiofoniatrisella lastenosastolla HYKS:ssä. Diagnoosiksi varmistui vaikea-asteinen puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus. Sairaalassa häntä tutkivat foniatri+ muut lääkärit, neuropsykologi, puheterapeutti ynnä muut. Kun diagnoosi varmistui, otin mieheni kanssa rauhallisesti- tätä odotimmekin ja kauan. Viimein poikamme tulee saamaan sen avun, jota tarvitsee. 

Lapseni (1 ja 3 vuotta) ovat menossa tarhaan ensimmäistä kertaa ensi viikon alusta lähtien ja tämä viikko onkin mennyt tarhaan tutustumisessa. Tänään oli vasta toinen tutustumispäivä ja molemmat pienet mieheni ovat jo saaneet ystäviä ja tuntuivat viihtyvän hyvin! Tuntuu että lasten isiä ja äitiä jännittää enemmän tarhan alkaminen kuin pieniä..

Tänään tapasimme erityislastentarhanopettajan, päiväkodin johtajan ja päiväkodin työntekijän. Poikani, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus, saa pian kuvakansion HYKS:stä, joka on PAKSU. Sitä olisi tarkoitus alkaa opettelemaan. Onneksi sairaalan puheterapeutti pitää jonkinlaisen oppitunnin kirjasta ensin, muuten voisimme olla hukassa kirjan kanssa. Yksi kuva on yksi sana. Näin ymmärsin aikaisemmin.  Erityislastentarhanopettaja kertoi tänään kuitenkin, että kirja sisältää myös kielioppia. Saa nähdä miten hommat alkavat luistamaan. Positiivisin mielin olemme mieheni kanssa, joten eiköhän kaikki mene hyvin.

Pian alkaa jooga, johon molemmat mieheni kanssa menemme rentoutumaan ja hikoilemaan. Suunnittelemme myös matkaa kauas Thaimaan lämpöön, jossa olisi tarkoitus uusia vihkivalamme palmujen alla rannalla! Olemme sopineet, että minä pukeudun valkoisiin bikineihin ja huntuun ja mies mustiin uimahousuihin. Muuttoa suunnittelemme myös ulkomaille, mutta se tapahtuu vasta, kun poikamme alkaa puhumaan eikä kuvakansiota enää tarvita tai sitten kun kuvakansion käyttö on täysin hanskassa koko perheellämme. Suunnittelu ainakin on ihanaa ja turhien tavaroiden hävitysprosessi on jo alkanut. Olisi upeaa päästä talvipakkasia karkuun ja tulla tänne vain kesäksi. Jäisi lapsien vaaterumba väliin ja se jos jokin on luxusta!

Elämä on mitä ihaninta juuri nyt. On uusia juttuja ja uusia suunnitelmia. Parasta on rakastava perhe ja ihanat ystävät. Niiden avulla selviää pitkälle ja saa virtaa arkeen!

Ensi viikolla kirjoittelen taas lisää ja toivottavasti poikani kuvakansio on saapunut siihen mennessä, jotta pääsemme harjoittelemaan sen käyttöä.