Tää on taas niitä päiviä, jolloin tietää olevansa sairaan pojan vanhempi. Aloitin aamulla varhain täyttelemään valtavaa paperinivaskaa ja vasta nyt olen saanut kaikki paperit täytettyä. Jess!!! :) Oli yllättävää paljonko rahaa minulta on kulunut osastojaksoihin, poliklinikkamaksuihin ja muihin sairauteen liittyviin menoihin. Summa hipoo jo melkein tonnia ja vuosi ei edes ole loppunut vielä ja lisää kuluja on tulossa. Tuohon ei edes ole laskettu takseja ja muita kuljetuksia mukaan. Sitä ei ajattele paljonko pojan sairaus vie rahaa. Sitä vaan maksaa ja maksaa, kunnes kela kysyy että paljonkos sitä rahaa on kulunut vuodessa. Vasta sitten tarkistaa todellisen summan ja yllättyy.

En valita rahasta. Poikani on saanut valtavan hyvää hoitoa sekä kotipaikkakunnalla että Helsingissä ja hänellä on loistavasti asiat tarhassa, hänellä on mahtava puheterapeutti ja hyvä viittomaopettaja. Vammaispalvelu on toiminut moitteettomasti ja nopeasti ja kela on ollut avulias. <3 Kaikki on niinkuin pitääkin ja hyvästä hoidosta pitää olla valmis maksamaan. Se on rakkautta. Jos lapsia tekee, pitää huolehtia siitä, että lapsella on kaikki mitä lapsi tarvitsee. Jos siihen ei ole valmis, ei pitäisi tehdä lapsia.

Toinen, pienempi poikani on päässyt helpommalla näissä sairausjutuissa. Toki hänkin on ravannut sairaalassa ja saanut osansa, kunnes päädyttiin seurantaan. Hänen sairaskulunsa ovat tosi pieniä ja hänen kohdallaan ei ole paperimeriä täytettävänä. Hän on "helppo ja terve" tapaus. Hän saa elää normaalia lapsen elämää ilman tarkastuksia, neuloja ja pelkoja. En valita ikinä hänen pienistä asioista, jotka pitää hoitaa, koska ne ovat niin pieniä. Jos sairas poikani saisi vaihtaa osia pikkuveljensä kanssa, hän vaihtaisi.

Minua pännii aika usein jotkut terveiden lasten vanhemmat, jotka valittavat lastensa kuluista. Mitä ihmiset sitten olettavat tehdessään lapsia? Tietysti lapsi maksaa. Vaatteet, ruoka, terveys, harrastukset ym. maksaa. Ainut mikä ei maksa on aika, mutta ihmisillä on sitäkin liian vähän lapsille. Lapsia ei ole pakko tehdä, jos kaikki on niin hirveää. Jos jaetaan lapsien kuluja, on terveellä lapsella päivittäisinä kuluina ruoka, hygienia ja asumiskustannukset (jos ne jakaa). Aika harvoin lapset lopulta tarvitsevat uusia vaatteita, kenkiä, luistimia, harrastusmaksuja etc. Ne eivät ole päivittäisiä ostoksia eivätkä edes välttämättä joka kuukausi ostettavia. Silti valitetaan tai naristaan. Miksei omista vaateostoksista, kengistä ym. valiteta, vaikka kaapit pursuaisivat niitä? Ihmettelen..

pok ja ensi kertaan!