Taas on yksi viikonloppu takanapäin. Perjantaina pikku W kävi taas uusiutuneen silmätulehduksen takia lääkärissä ja sai parit lääkkeet ja minä kävin lääkärissä sunnuntaina murtuneen peukaloni takia. Pikku W minua säälitti, koska kuume nousi taas huippulukemiin ja silmät muurautuivat melkein kiinni ja ne olivat tosi kipeät. :(

Lauantaina pienet ihanaiset mieheni rakensivat hienon lumiukon, jolla oli porkkananenä, hymysuu oksasta, kivisilmät ja hiuksina kuivia kukkia. Pikku W:kin pääsi ulos, koska vointi oli paljon parempi ja W jaksoi taas leikkiä entiseen malliin. Nyt maanantaina lumiukko on kaatunut, koska viikonloppuna satoi vettä. On siis aika rakentaa jotain uutta! :)

Sunnuntaina paistettiin heti aamusta amerikkalaisia pannukakkuja D:n kanssa ja syötiin kuvut täyteen koko perhe. Lisäksi pelasimme Viikinkiseikkailu lautapeliä ja illalla saunoimme sen jälkeen kun olimme leikkineet piilosta pienten kanssa.

Koko viikonloppu meni pääasiallisesti valokuvia räpsiessä. Otimme kuvia seuraavaa viittomatuntia varten joka on alkuviikosta ja saimme aika kivasti erilaisia kuvia D:n tekemisistä eli ulkoiluista, syömisistä, leikeistä, jumppaamisesta, piirtämisestä, lautapelin pelaamisesta, tv:n katselusta, kokkauksesta ja nukkumaan menosta. Mieheni toi munkkeja meille lauantaina ja en yhtään tiedä miten munkki viitotaan, mutta pian se selviää. Tuo viikonlopun valokuvaus oli aika mainio juttu. Vasta kuvien kanssa sitä tajuaa kuinka paljon pienet lapset ihan oikeasti tekevät päivän aikana. :)

Minä olen alkanut selaamaan kissanäyttelyjuttuja. Pitää vielä soittaa kasvattajalle, ettei mennä omine kissoinemme sitten samaan näyttelyyn. Niin me alunperin sovimme. Mieheni vei tuon kissaipanan eilen autoajelulle joka sujui hyvin. Kisuli nukahti jopa hetkeksi ja mitään stressiä se ei ollut ajelusta ottanut. Pääsee pian taas uudelleen, jotta harjaantuu reissaamiseen. :)

Pienet poikani ovat suloisia. Kilpailevat keskenään kumpi on sanonut enemmän minulle päivän aikana "minä tykkään sinusta, minä rakastan sinua ja äiti on nätti". Vaikka kuulen nuo sanat sata kertaa päivässä niin aina ne vaan lämmittävät sydäntä. Pojillekin on tärkeää, että he kuulevat vastauksen sata kertaa päivässä, että äiti rakastaa ja tykkää heistä ja pitää heitä kivoina. <3