Viikonloppuun mahtui kaikenlaista. Istutettiin miehen kanssa omenapuu, ulko-ovet tuli maalattua, erimakuisia pizzoja paistui kolme pellillistä ja pulliakin tuli leivottua. Piti myös pyykätä ja siivota. Poikapuolella kävi kaveri yökylässä ja vipinää ja vilskettä riitti. Mies tuunasi moottoripyöräänsä ja minä sain neulottua piponi loppuun.

Tänään olen virkannut pipooni erivärisiä kukkia. Tein ketjusilmukoista kukkiin terälehdet ja niistä tuli hauskannäköisiä. Päälaen kohdalle kiinnitin virkatun kukan, jossa oli kaksi vihreää lehteä. Nyt ihana musta piponi kukkakoristein on valmis. Nyt voin alkaa suunnittelemaan sinikellopipoa, joka on seuraava neulomislistassani.

Ulkona on ollut tänään todella kylmä. Jopa Kaapo paksuine turkkeineen tärisi ja halusi sisälle pian päiväkävelyltään. Tuo vilukissa tarvitsisi ilmeisesti takin, joko ostetun tai itsetehdyn (ainakin aluksi) syksyn tuuliin.

Lintuaurat lentää, lehdet putoilee ja kellastuu. Ahdistaa. En pidä syksystä. En pidä pimeydestä enkä kylmyydestä. Piha pitäisi siivota, haravat kaivaa esiin ja kesävaatteet pitäisi siirtää kaapeissa taaimmaiseksi. Öljyä pitäisi tilata, jotta talo pysyy lämpimänä. Kivut lisääntyy mitä kylmempää on ja sitä joutuu kysymään miksi sitä asuukaan täällä pohjolassa. Kohta on vielä kylmempää, alkaa sateet ja ainainen väsymys. Lapsilla alkaa pukeutumisrumba. Ei voi vaan kulkea ohuissa vaatteissa vaan pitää olla kunnon kerrospukeutumista.. Puuduttaa jo ajatuskin. Enkä ole ainut. Miestä ahdistaa ihan yhtä paljon. Jonain päivänä me lähdemme ja muutamme johonkin missä ei ikinä tarvitse palella. <3

On syksyssä toki toinen puoli. Voi iltaisin poltella kynttilöitä, käydä sienessä ja neuloa sohvannurkassa pipoja tai villasukkia. Voi ostaa ihanan makeita luumuja ja nautiskella niistä. Siltikin.. Kesää on kova ikävä ja seuraavaan kesään on vielä 8 kuukautta aikaa.

Pitäisi järjestää jonkinlaiset syysjuhlat/kurpitsajuhlat, jos vaikka siitä mieli piristyisi. Ystäviä, kynttilöitä ja hyvää ruokaa. Se voisi olla kivaa.