Aamulla vietiin miehen kanssa pojat tosi aikaisin tarhaan. Edellinen yö meni kuunnellessa pienten yskimistä vuorotellen. Mulla alkaa tää flunssa vähän helpottamaan onneksi, mutta lapsilla ei ja se tarkoittaa vaan ja ainoastaan sitä, että kohta on lääkärikeikka.

Aamulla olin täyttelemässä lupalappuja yrityspalvelussa ja kotona jatkui armoton soittelurumba. Perjantaiksi pitäisi ehtiä saamaan laskelmia valmiiksi ja kiiruhtaa jalleen tapaamaan yrityspalvelun ihmistä. Loppusuoralla ollaan jokatapauksessa ja se on tosi mahtavaa. Yrityspalvelun ihminen naureskeli, että joko pyörryttää papereiden täyttömäärä, mutta eipä minua pyörrytä. Kerroin olevani tottunut muistamaan tarkasti pitkiä juttuja, joten helppo nakki muistaa mitä täytetään ja mihin soitetaan.

Daniel ja Wilbert leikkivät tänäänkin miehen siskon pojan kanssa autoleikkejä. Wilbert tosin kiinnostui enemmän kattilakaapin tyhjentämisestä kuin autoleikistä. Se poika on kova kokkaamaan. Wilbert käyttää jo lelu-uunia aktiivisesti ja paistelee leikkihedelmiä ja leikkiruokaa. Daniel haluaisi isona kokiksi. Alkaa tuntua, että veljensäkin varmaan haluaa samalle alalle..

Mies on jälleen iltavuorossa ja kovasti on hommaa riittänyt. Olen hoitanut pienet, siivonnut ja pessyt pyykkiä. Liimannut tapettia, tehnyt ruokaa ja nyt on sauna lämpenemässä. Oikein odotan, että pääsen kohta rentoutumaan!