Omenapuun alla näin tänään aamulla jotain kaunista, nimittäin yksinäisen punarinnan mutustelemassa siemeniä ja talipalloista tippuneita palasia. Tuo pieni ja kaunis lintu ei ole ainakaan vielä muuttanut etelään. Saa nähdä meinaako se jäädä tänne talvehtimaan.

Eilen lintulaudalle ilmestyi ensin kaksi sinitiaista, talitiainen ja harakka. Vähän ajan kuluttua ruokintapaikka kuhisi talitiaisia ja sinitiaisia ja keskinäisiltä kahinoiltakaan ei vältytty. Sen aloitti naaraspuolinen talitiainen, joka yritti omia kaiken ruuan itselleen ja tappeluhan siitä syntyi.

Eilen sain hiukset kuosiin ja huomenna menen hautajaisiin. Mustien vaatteiden kanssa on tullut pulattua tänään monta tuntia. Kertoo siitä, että minulla on niitä aika paljon. Kokeilin erilaisia vaatteita ja päädyin mustaan jakkupukuun kynähameella ja satiinipaidalla. Jalkoihin laitan nahkasaappaat ja takkina on pitkä musta villakangastakki. Tuosta tuli tyylikäs yhdistelmä ja se on hautajaispukeutumisessa tärkeintä.

En vaan kykene ymmärtämään, että moniin virallisiin juhlatilaisuuksiin monet pukevat farkut ylleen tai liian paljastavat vaatteet. Nuo kaksi ovat tyylittömyyden multihuipentuma. Virallinen tilaisuus vaatii aina virallisen pukeutumisen ja toivon etten näe huomenna kenelläkään farkkuja tai mitään liian paljastavaa.

Kukat odottavat aamulla hakijaansa ja floristi on taikonut upeat kukkavihot. Vainaja oli tärkeä minulle ja niin monelle. Ihminen joka eli pitkän ja vaikeuksien täyttämän elämän omisti kultaisen sydämen ja osasi aina auttaa, antaa ja tuottaa iloa. Tuollaisia ihmisiä on nykyään vähän. Enemmän on niitä kivisydämiä, jotka eivät auta toisia ja joille itsekkyys on tärkeintä. Toisen ilokin voi olla itseltä pois. Onneksi sain tuntea ihmisen, jolla oli kultainen sydän.

Huomenna on hyvästien aika. <3