Eilen oli D ja W neuvola ja hienosti meni! Kasvua oli molemmilla tullut paljon ja tehtävät menivät hyvin molemmilta. D sai MPR-tehosteen ja poika otti sen vastaan itkien, mutta osasi myöhemmin olla rokotteesta kiitollinen. Neuvolakäynnin jälkeen ostin Unicefilta lahjan ja pistin hyvän kiertämään. Kyllä sitä vaan aina toivoisi, että jokainen lapsi ja aikuinen olisi oikeutettu rokotuksiin maailmassa, mutta niin ei ole. Sydäntä riipaisee joka kerta, kun luen tilastoja lapsista, jotka ovat kuolleet siksi ettei heitä ole rokotettu tai siksi ettei heillä ole puhdasta vettä ja ruokaa.

Eilen oli viimeinen viittomatunti ennenkuin saadaan lisää tunteja. Niitä olenkin jo hakenut eli homma hoidossa.

Eilisellä tunnilla D halusi järjestellä kortteja, joissa aina jotain tulee lisää. Samalla oppi viittomaan työkaluja. Lisäksi viitoimme loput aakkoset, harjoittelimme numeroita, luimme kirjaa ym kivaa. D:lla oli eilen pienoisia keskittymisvaikeuksia ja yritti heittää vitsiksi koko opetusta, mutta joutui palaamaan ruotuun, koska kukaan ei lähtenyt vitsailuun mukaan.

Eilen päivällä käskin lapsia siivoamaan huoneensa, syynä että vieras saapuu illalla. Lapset tiedustelivat että kuka vieras on ja ilmoitin, että D opettaja tulee ja lasten mielestä opettaja ei ollut "vieras" vaan kuului perheeseen. Naureskelimme viittomaopettajan kanssa, että kyllä, opettajahan kuuluu perheeseen (ja aika moneen muuhunkin). Hän on osa meidän arkipäiviä, lomia ja juhlapäiviä-aina. Hän tukee, kuuntelee, ottaa ihmiset yksilöinä vastaan, auttaa ja iloitsee onnistumisista. Hän on tasapuolinen ja jämpti sekä hauska. Hän on mitä parhain (jaettu) perheenjäsen. Lapsilta siis hyvin sanottu! :)

Tänään tai lähipäivinä vien lapset HopLopiin loman kunniaksi. Saavat riehua, juosta ja leikkiä sydämensä kyllyydestä. Sen jälkeen ovat varmasti niin väsyneitä, että sammuvat kuin saunalyhdyt.

Lapsille lomailu näyttää tekevän terää, kun saa nukkua pitkään eikä tarvitse kiirehtiä silmät ristissä tarhaan. Saa tehdä asiat omalla tavallaan joko hitaasti tai nopeasti ja mennä ulos kun haluaa. Rikon tietysti tätä boheemia olotilaa kotitöillä. Onneksi lapset ovat ihan kiltisti kuitenkin auttaneet roskien viemisillä, tiskikoneen tyhjentämisillä ja oman huoneen siivoamisilla. :)

Sovimme alkuviikosta parhaan lapsuudenystäväni J:n kanssa, että menemme hänen luokseen viettämään viini-iltaa joku viikonloppu. Rakkain ystäväni on maailmanmatkaaja ja asunut ulkomailla vuosia. Hänen kanssaan on tarkoitus parantaa maailmaa ja hän osaa antaa vinkit meidän (ei vielä niin suunniteltua) Espanjan reissua varten. Tiedän jo että luvassa on naurua niin paljon, että seuraavana aamuna on maha kipeä ihan muusta kuin viinistä.

Iloista loppuviikkoa, xoxo :)