Tätä viikonloppua olen kyllä kaivannut, että saan levähtää. Viikon aikana on ollut tapaamisia, Danielin lääkäri, paperihommia iso pino yms ja lisäksi on satanut jatkuvasti vettä ja ollut pimeää. Jo viiden aikaan olen ollut aivan valmis yöpuulle joka päivä, mutta on ollut vain pakko pysytellä hereillä. Tänään on ainut päivä koko viikosta, että minulla on poikkeuksellisen virkeä olo.

Danielilla oli kontrolliaika tällä viikolla vilja-allergian takia sairaalan polilla, jossa otettiin mitat ja punnittiin, kuunneltiin sydänäänet ja käytiin läpi yleinen tila. Pituutta oli poika taas kasvanut. Oli 110 cm jo ja ikää on 3 vuotta 9 kuukautta. Myös Danielin huulesta otettiin kuva ja ilmeisesti kuva lähetetään Helsinkiin iho- ja allergiasairaalaan. Alahuulessa on luomen näköinen "uloke", joka on kesän aikana kasvanut pituutta. Foniatri sanoi Helsingissä aikaisemmin ulokkeen olevan syylä ja tippuvan itsekseen pois. Pediatri oli eri mieltä, joten nyt odotellaan vastausta siihen, mikä tuo "uloke" on.

Tällä viikolla on joutunut jo valmistautumaan ensi maanantaina olevaan puhekommunikaatiokansion opastusaikaan audiofoniatriselle osastolle. Tarhasta tulee kaksi meidän kyydillämme Helsinkiin (Danielin ohjaaja ja tarhan 1 hoitaja).  Keltoa yritin tavoittaa koko viikon ja vasta torstaina sain tiedon, että kelto ei tule mukaan.

Pikku Wilbert ei mennyt tarhaan perjantaina eikä myöskään Daniel, koska en olisi pystynyt hakemaan Danielia tarhasta. Wilbert oli tosi tosi kipeä. Puoli päivää pienellä oli taju aivan kankaalla. Äitini kävi apteekissa hakemassa Otrivin-nenäsuihketta pikkuihmisille ja NaCl-tippoja, kun pyysin. Oli pakko saada helpotusta pienen miehen hengitykseen ja tipat tepsivät suppojen kanssa aivan loistavasti! Illalla Wilbert jo oli vauhdissa ja joutui aina kaappaamaan sen syliin hetkeksi lepäilemään, ettei pieni rasita itseään kipeänä liikaa.

Launantaina eli tänään menin jo heti seitsemän jälkeen kauppaan, koska vessapaperi oli loppu. Se on lapsiperheessä melkein katastrofi, joten nyt sitä sitten on.. Kassillinen ruokaa lähti kaupasta mukaan muutakin, mutta ensiarvoisen tärkeää oli muistaa vaan se vessapaperi.

Tänään kannoin puuklapeja pihalta katoksen alle kuivamaan. Tytärpuoli haravoi hetken Danielin kanssa lehtiä samaan aikaan ja vahti myös, ettei Daniel mene syömään supermyrkyllisiä kielonmarjoja. Ne kielot ovat olleet minulle yksi vitsaus. Niitä ei saa hävitettyä millään pois. Myrkytin ne keväällä kaksi kertaa, kesällä kerran ja edelleen ne vaan kasvaa. Ensi keväänä kaivan koko kielojen kasvupaikan ja siirrän kaiken maa-aineksen metsään. Pitää toivoa, että pääsen silloin viimeistään eroon kieloista. Nyt joudun keräämään kaikki kielonmarjat ja heittämään ne metsään. En voi ottaa riskiä, että lapsi syö marjoja luullen niitä syötäviksi. Jos jollain on ideoita, miten kieloista pääsee eroon lopullisesti, otan vinkkejä mielelläni vastaan!

Tulimme ulkoa sisälle Danielin kanssa, koska Daniel liukastui sieneen ja koko pikkumiehen peppu housujen kohdalta oli aivan täynnä sienimuhennosta! Lika muutenkin on jotain, jota Daniel ei siedä- saati sienimuhennos housuissa! Se oli super yököttävää lapsesta ja sisälle oli tultava heti vaihtamaan kuivat housut. Tytärpuoli meni miehen siskon luokse, koska sinne saapuu tänään aivan pienen pieni kissanpoikanen, jonka nimeksi tulee viimeisien tietojen mukaan Emma! Minäkin menen katsomaan kissaa, mutta vasta ensi viikolla, jotta kisu pääsee kotiutumaan ensin ja etsimään paikkaansa kahden vanhemman kissan keskeltä.

Danielkin on nyt kipeä. Kuume on nousussa ja kamala yskä ja nuha on päällä. Ensi viikolla varaan lääkäriajan pienille ja pyydän ab-kuurin, jos tämä köhinä ja röhinä jatkuu. Niin kauan ollaan oltu kipeitä ja vaan noin viikko terveitä tässä välissä, että voimat uupuu ihan kaikilta. Se vaan menee niin, että jos lapsi on kipeä, myös vanhemmat valvoo kaiket yöt lapsen tai lapsien kanssa.. Se on todella uuvuttavaa.

Tänään aion tehdä jotain ihanan rentouttavaa, nimittäin aloittaa viimein Wilbertin kaulaliinan neulomisen!