Tänään se sitten alkoi, nimittäin poikien tarha. Edellisenä iltana olin jo laittanut pienten vaatteet valmiiksi, joten aamulla pukeminen sujui mutkitta. Pojat olivat oikein komeita pieniä herroja, kun veimme heidät mieheni kanssa tarhaan. Siellä pikkuisen Daniel alkoi kiukkuamaan, koska olisi halunnut lähteä mukaamme, mutta jäi sitten tarhatädin kanssa suht kivuttomasti leikkimään. Wilbert jäi pälyilemään perääni hämmentyneenä, mutta pian sekin keskittyi muiden lasten kanssa leikkimiseen. Siitä sitten salamana kauppaan ja puolijuoksua kotiin kahville ja fillarin selkään.

Leivoin kakun, johon tuli kermaa, mangoa ja ananasta sekä ostin vadelmaleivoksia. Piti tietysti juhlia tänään sitä ihan ekaa tarhapäivää!

Joogamattoja etsiskelin tänään eri liikkeistä ja en vielä ole löytänyt sopivaa. Suurin osa on liian lyhyitä tai liian liukkaita. Ehkä huomenna onnistaa ja löydän hyvät matot minulle ja miehelleni.

Pienet miehet hain tarhasta vaunuilla ja siellä oli päivä mennyt kivasti ja tarhatädit kehuivat kovasti kuinka hyväkäytöksisiä Wilbert ja Daniel olivat olleet. Daniel oli askarrellut hienon kuvan, joka otettiin mukaan. No, paluumatka kotiin olikin sitten itkua ja kiukkua, kun ikävä purkaantui. Onneksi kotona odottava kakku, pillimehu, kutitus, halitulva ja pusutus saivat naamat taas aurinkoisiksi! Loppuilta meni leikkien ja isikin lähti kävelylle Danielin kanssa ostamaan reissuvihkoja tarhaan ja minä sain siivottua.

Huomenna on jälleen aikainen herätys ja pikku Wilbertillä on jumppapäivä. Illalla päästään ensimmäiseen vanhempainiltaan. Nyt ei muuta kuin kullan kainaloon ja unta palloon, että huomenna taas jaksaa iltaan asti.