Viime perjantaina suuri onni potkaisi ja onnenapiloita satoi taivaan täydeltä! Olimme onnemme kukkuloilla mieheni kanssa ja olemme edelleen! Firma sai kunnolla tuulta purjeisiin ja elämä on aivan loistavaa!

Tietysti suurta onnenpotkua piti juhlistaa viikonloppuna nauttimalla viiniä lauantaina ja nepalilaista ruokaa sunnuntaina! Ruoka oli jälleen aivan ihanaa ja tulista. Viinin jouduimme tilaamaan erikseen ja nyt meillä on kotona sitä suuri laatikko, koska sitä ei myydä yksittäisinä pulloina. Viini oli nimeltään Motörhead Shiraz. Tämä viini on australialaista punaviiniä ja todella hyvän makuista. Suosittelen maistamaan.

Lapset kävivät eilen pulkkamäessä mieheni siskon poikien ja hänen isänsä kanssa. Kivaa oli ollut ja naurua oli riittänyt. Silläaikaa minä ja mieheni kävimme äänestämässä ja ihme, jonoa ei ollut! Pääsimme suoraan äänestämään ilman tuntien jonotusta. :)

Poikapuoleni haluaa, että opetan hänelle vähän saksaa ja lupauduin opettamaan. Hän haluaa yllättää iloisesti saksalaisen isäpuolensa saksankielisillä tervehdyksillä. Se on kiltisti ajateltu. Sanoinkin poikapuolelleni, että varmasti isäpuoli yllättyy.

Viikon suunnitelmina on mennä lasten kanssa pulkkamäkeen ja käydä Danielin kanssa hiihtämässä. Lisäksi käyn tällä viikolla meditaatioryhmässä ja yritän päästä hathajoogailemaan.

Viikolla on lisäksi parit tapaamiset hoidettava yrityksen nimissä ja on suunniteltava maaliskuussa olevia juhlia. Monet odottavat jo juhliamme kovasti, joten kutsukortteja on alettava tekemään pian. Tämän kuukauden loppuun mennessä kaikki kutsut pitää olla lähetettyinä kutsuvieraille.

Perjantaina on Danielilla jälleen puheterapeutti ja melkein heti perään nelivuotisneuvola. Daniel on näyttänyt minulle pitävänsä kovasti puheterapeutistaan. He leikkivät autoilla ja leikkieläimillä sekä opettelevat uusia asioita ja lauserakenteita kuvakansiosta.

Äitini on ostamassa koiraa ja ilmeisesti jo pian pääsen hauvavauvan hakureissulle! Hän aikoo ottaa pienen ja tulisen terrierin. Aikaisemmin äidilläni oli terrierejä, mutta pari vuotta on nyt vierähtänyt edellisten kuoleman jälkeen ja äitini on viimein valmis ottamaan uuden. Odotan tätä pientä karvakasaa innolla!

Wilbert on kovasti alkanut puhumaan ja ääni kuulostaa aivan vauva-smurffilta. Danielillakin on alkanut tulemaan vähän enemmän sanoja, joka on hieno asia. Pienin askelin etenemme Danielin kanssa edelleen. Pääasia on, että hän yrittää tuottaa puhetta. Kuvakansiota käytämme päivittäin apuna ja pian pääsemme opiskelemaan lisää kansion käyttöä Helsinkiin. Tällä kertaa opiskelu olisi vapaaehtoista ja se tapahtuisi ryhmissä. Näen opiskelun aina hyödyllisenä, joten tietenkin lähdemme opiskelemaan lisää.

Nyt lähden etsimään kirjastosta itselleni suuren kasan kirjoja ja sen jälkeen haen ihanat pienet palleroni tarhasta.