Perheessämme on ollut hieman rankkaa viime aikoina ja sen vuoksi olen ollut hurjan väsynyt. Olin itse sairaalassa ja tutkimukset osaltani jatkuvat edelleen. D oli lastenlääkärillä ja joudumme nyt käymään jatkotutkimuksien vuoksi iho- ja allergiasairaalassa kolmisen kertaa. D:lle tuli myös osastojaksokutsu Helsinkiin audiofoniatriselle lastenosastolle. Se on ihana paikka, vaikka kulkeminen täältä taksilla onkin rankkaa pojalle. Elämä on koostunut viime aikoina sairaala-laboratorio-tk-laboratorio-sairaala-elämästä ja tässä alkoi jo ahdistua, että eikö tässä muuta elämää ole. Mutta en tiennytkään mitä oli oven takana!

Elämän rankkuuden keskellä tapahtui siis jotain ihanaa. Olen etsinyt punatabbyvalkoista Norjalaisen metsäkissanpentua ja pentulistalta löytyi yllättäen juuri sellainen ja vielä kolli, joten pentu oli kaikkea mitä halusin! Sitten alkoi hillitön kuvien katselu ja unelmoiminen, ennenkuin soitin kasvattajalle, joka vaikutti oikein kivalta. Hänen kanssaan juteltiin pitkään ihanasta pentukissasta sekä kissoista yleensä ja pennun vanhemmista yms tärkeästä. Pari päivää puhelun jälkeen ilmoitin että otamme pennun. :)

Kävimme miehen kanssa eilen ostamassa tulevalle lellikille uuden kissanvessan luukulla ja pari lihaista penturuokapussia. Kuljetuslaatikot, valjaat ja kissanruokakupit säästin, kun edelliset kissani poistuivat tästä maailmasta, joten niitä ei tarvitse hankkia. Tai niinhän mä nyt sanon, kunnes löydän jonkun huippuhienon ruokakupin tai jotain muuta, joka kisun on ihan pakko saada.. :) Eläinlääkäriltä käyn ostamassa valmiiksi turkinhoitotuotteet ja samalla voin sitten ilmoittaa uuden tulokkaan uudeksi asiakkaaksi.

Kokeilen pikkukissan kanssa barffausta eli luonnonmukaista raakaruokintaa, koska kissa on lihansyöjä. Haluan että pikkukissa kasvaa hyvin ja elää mahdollisimman pitkään.

Ensi viikolla on viimeiset rokotukset meidän mussukalla ja samalla laitetaan mikrosiru. Sen jälkeen kasvattaja haluaa pitää pari päivää kisut, jonka jälkeen voimme käydä hakemassa uuden tulokkaan kotiin! Miten tässä malttaa odottaa sitä sydämen vienyttä palleroa?