Taas on aikaa viime kirjoituksesta. On ollut aikamoista hulinaa jo hetken, mutta kaikesta selviää kun pitää mielensä tyynenä.

Danielilla oli nelivuotisneuvola ja poika oli taas hienosti kasvanut ja jaksoi tehdä tehtävät, jotka onnistuivat loistavasti. Neuvolassa oli mukana kuvakommunikaatiokansio ja Daniel kiitettävästi käytti sitä apuna tehtävien teossa ja ilmaisussa. 

Myös Wilbert kävi neuvolassa helmikuun alussa korvakontrollissa sekä samalla lääkäri tutki Wilbertin selässä olevan patin, josta tuli lähete eteenpäin. Pikku herra oli myös kasvanut hienosti ja teki palikoista korkeita torneja ja muita rakennelmia sekä puhui parit sanat lääkärin iloksi. Molemmista pojista ennustetaan kasvavan n. parimetrisiä. He saavat sitten isona taputtaa äitiään päähän, kun on asiaa. :) 

Pulkkamäessä olemme olleet pienten kanssa ja leikkimässä muutenkin lumella. Daniel rakastaa hiihtämistä, mutta viime viikonloppuna toinen suksi meni rikki. Siitä seurasi armoton itku ja parku. Lupasin, että pian ostan hänelle uudet sukset ja se lieventi harmia hiukan. 

Olimme viime viikolla mahataudissa miehen kanssa, mutta lapsiin ei tauti onneksi tarttunut. Lievää kuumetta he saivat, mutta se oli siinä. :)

Minulla taitaa olla jonkinlainen kevätväsymys. Veto on ihan pois koko ajan ja haluaisin vain nukkua. Voi tämä tosin olla joku flunssan jälkioirekin, mutta veikkaan kevätväsymystä. Aloitin siksi tänään syömään rautaa, juomaan runsaasti vettä ja syömään vihanneksia ja hedelmiä enemmän. Liikuntaakin on lisättävä nyt ihan reilusti, jos vaikka väsymys tällä reseptillä talttuisi pois. 

Kävin kaupungissa alkuviikosta ja keskellä kaupunkia vanha mies makasi lumikinoksessa. Hänen ohitseen kulki ihmisiä ja nuorisojoukko tuijotti, mutta ei tehnyt mitään. Autoin toisen naisen kanssa miehen hangesta ylös ja hän kertoi yrittäneensä oikaista lumikinoksen yli bussipysäkille, mutta kaatui eikä päässyt enää ylös. Kukaan ei auttanut. Mies oli kiitollinen, että edes jotkut osasivat auttaa. Niin. Mikä ihme ihmisiä riivaa, ettei enää auteta ihmistä, joka makaa maassa? Tuijottaa ihmiset osaavat ja arvostella, mutta auttaminen on ilmeisesti sitten jotenkin itseltä pois. 

Huomenna tulee puheterapeutti moikkaamaan Danielia tänne meille kotiin. Ihanaa, että puheterapia ei katkea edes talviloman aikana, jos sitä ei erikseen halua. 

Elämä on mallillaan ja toivottavasti pian kevätväsymys on tipotiessään!