Vappu takanapäin ja nyt on jo toukokuu! <3

Vappuaattona pojat levittelivät pihalla innoissaan kalkkia maahan käyttäen apunaan hiekkaämpäriä -ja lapiota ja sen jälkeen pitikin kaivaa lehtikompostista kastematoja. Kyselin pieniltä aikovatko he mennä ongelle. Pikku W vastasi itku silmässä, ettei se voi syödä matoja vaan tykkää enemmän kalojen katselusta. Yritin turhaan selittää ettei niitä matoja syödä vaan ne kalat syödään onkimisen jälkeen. W oli minun selitystenikin jälkeen sitä mieltä, ettei se syö matoja. D haluaa kalaan ja ehkä tässä pitää alkaa kaivamaan onkia esiin (ainakin yhdelle pojalle).

Sitten soittikin jo isukki, joka kertoi tulevansa nappaamaan meidät kauppareissulle. Hän toi lapsille "yllätyslahjana" hienot Turtles-ilmapallot, joista onkin iloittu koko vappu! Kaupasta ostettiin läjä grillattavia lihoja, chorizomakkaraa, tavallista makkaraa, maissia, grillattavia vihanneksia, munkkeja ym. tarpeellista. Ihmisiä oli hirveästi liikkeellä ja parkkipaikat olivat aika tukossa.

Vappuaattona grillattiin ja sen jälkeen oli niin ähky, että sohva kutsui ahmatteja. Myöhemmin saunottiin ja juotiin lasilliset skumppaa. Kiva päivä! <3

Vappupäivänä oli niiiiiiin kylmä, että tässä luuli jo että talvi tulee takaisin. Kaivoin ylioppilaslakin esiin ja hieman oli juhlahattu kellastunut, vaikka viime vuonna pesin valkoista hatun osiota kloorilla. Vuoden se on saanut olla rauhassa pussissa ja hattulaatikossa. Silti oli alkanut kellertämään mokoma.

Paistelin omatekemiä munkkeja ja sen jälkeen oli vuorossa grillausta ja vappupiknik. Piknikillä laulettiin laulua ja kierrätettiin samaan aikaan lelua. Keneen laulu pysähtyi, sai kysyä kysymyksen keneltä halusi. Pikkupojista tämä oli hauskaa eväänsyönnin lisäksi. Ei tarvita suurta satsausta, että lapset ovat ikionnellisia. :)

Illemmalla meditoin tai ehkäpä sitä voisi kutsua regressiomeditaatioksi. Minä edistyn. Eilen jouduin "palaamaan" kaksi kertaa samaan tilanteeseen ja lopulta pystyin tarkastelemaan tilannetta neutraalisti ja näkemään asiat niinkuin ne olivat. Seuraavaksi palaan siihen mihin jäin. Joskus on vaikeampaa, koska tulee tilanteita jotka järisyttää. Olen meditoinut enemmän ja vähemmän jo noin 25 vuotta ja vieläkin on joskus tilanteita, joita on vaikea käsitellä hyväksyvästi. Ehkä vaaditaan vielä toiset 25 vuotta, että lopulta olen täysin tilanteiden herra.

Tänään on vuorossa ulkoilua ja kamojen pakkaamista pikkupoikien huoneesta, jotta remontti saadaan jatkumaan. Enää tarvitsisi pahvilaatikoita, joita on aina silloin kun niitä ei tarvi ja kun niitä lopulta tarvii, niitä ei ole. :) 

Ensi viikolla on vuorossa D lääkäri ja 19. päivä on meidän pikkukisun 1 v.synttärit!