Viime sunnuntaina kävimme miehen ja pikkumiesten kanssa Sipoossa luontopolulla ja oli kyllä ihanan rentouttavaa!
Eilen alkoi Danielin osastojakso HYKS:ssä. Heti sairaalaan päästyämme pojalla tuli jo itku, koska pelkäsi saavansa piikin. Vakuutin, että yhtään verikoetta ei nyt oteta ja lääkäri sekä hoitaja toistivat saman. Itku tuli pojalla uudelleen, kun minä ja mieheni jäimme käytävälle odottamaan ja poika meni leikkimään hoitajien kanssa. Kuulin kuinka hän ikävöi minua.
Menimme kokoukseen miehen kanssa ja kävimme läpi hoitavan tiimin kanssa Danielin vointia, edistystä ja hoitoa. Hoitavaan tiimiin kuuluu lääkäri, neuropsykologi, sairaanhoitaja, puheterapeutti, sosiaalihoitaja sekä erilaisia lastenhoitajia. Suurin osa heistä oli jo tuttuja minulle ja miehelleni sekä tietenkin pojalle. Kokouksen jälkeen hoidimme taksiasiat kuntoon Danielia varten ja lähdimme kotiin. Poika jäi osastolle ja tuli taksilla iltapäivällä kotiin iloisena ja energisenä. Olin ollut sydän sykkyrällä koko päivän ja jännittänyt miten pieni ihminen taas kaikesta selviää.. Kaikki oli kuitenkin mennyt oikein hyvin ja Daniel oli saanut heti ystäviä, joiden kanssa oli ehtinyt hieman leikkiä tutkimusten välissä. 
Danielin pikkuveikka Wilbert otti raskaasti veljensä poissaolon ja oli kiukutellut tarhassa vähän kaikesta ja sama meno jatkui kotona, kunnes veikka tuli kotiin ja veljekset pääsivät halaamaan toisiaan tiukasti.

Tänään klo 7 tuli taas taksi talon eteen ja lähetin pojan Helsinkiin. Sovin taksifirman kanssa eilen, että sama kuljettaja hakee Danielin joka aamu.
Danielin omahoitaja soitti ja kertoi, että hieman oli pojalla tullut itku ja ikävä isää, kun saapui osastolle. Päivä oli kuitenkin mennyt todella hyvin. Nyt on poika kotona ja lähdemme hakemaan pikkuveljeä tarhasta. Sen jälkeen teen makaronilaatikon ja vietän laatuaikaa lasten kanssa.